802.11-verkon kantaman laajentaminen toistintekniikan avulla on kannattava lähestymistapa. Itse asiassa IEEE 802.11 -protokolla tukee nimenomaisesti välitystä useiden määritettyjen tilojen kautta. Esimerkiksi Wireless Distribution System (WDS) sallii liityntäpisteen (AP) muodostaa langattoman yhteyden toisen tukiaseman kanssa, mutta myös tarjota palveluita 802.11-yhteensopiville laitteille. Jos kaistanleveys ei ole kriittinen tekijä tietyssä sovelluksessa, 802.11b:n käyttö kantaman laajentamiseen tarjoaa suurimman joustavuuden. Jos asiakaslaitteet ja kaksisuuntainen tiedonsiirto jakavat saman langattoman viestintäkanavan, käytettävissä oleva kaistanleveys kuitenkin puolittuu.
Käytännössä verkon kontekstissa langaton toistin voidaan -yksinkertaisessa, suppeassa mielessä-määrittää langattomaksi tukiasemaksi.
AP tulee sanoista Access Point (Wireless Access Node). Se palvelee toimintoa, joka on analoginen langallisen verkon keskittimelle tai kytkimelle; Se on kuitenkin keskitin, joka on varustettu langattomilla signaalinsiirto-ominaisuuksilla ja tarjoaa keskitetyn yhteyspisteen useille langattomille laitteille. "Langaton tukiasema" on laaja käsite, joka ei kata vain itsenäisiä langattomia tukiasemia, vaan se toimii myös yhteistermi laitteille, kuten langattomille reitittimille. Kuitenkin näiden kahden luokan erottamiseksi laitteita, joissa on vain perustason tukiasematoiminto, kutsutaan tyypillisesti "langattomaksi tukiasemaksi", kun taas niitä, joissa on reititysominaisuudet, kutsutaan "langattomiksi reitittimiksi".
Yksinkertaisesti sanottuna tukiasema toimii jatkojohdona, toistimena tai vahvistimena langattomassa verkossa, mikä parantaa signaalin voimakkuutta ja laajentaa lähetysaluetta.
